Oikeus kuolla.

Kuolema hitaasti vai nopeasti?

Mä vietin eilen todella pitkältä tuntuvan hetken sohvalla ja kyyneleet valu pitkin poskia. Enkä voinu sille mitään.

Syy tähän oli iltasanomien juttu Eino pojasta: Lue juttu tästä

Lyhennettynä kyse on eutanasian sallimisesta suomessa. Jutussa Einon isä kertoo Einon elämän viimeisistä parista kuukaudesta ja juttu on aika surullinen, niinku arvata saattaa. Eino sai aivoverenvuodon ja käytännössä peli oli menetetty heti alkuun mutta tietenki koitettiin kaikki maholliset keinot (leikkaukset) Einon pelastamiseksi. Lopuksi ainut vaihtoehto oli antaa Einon kuivua kuoliaaksi lopettamalla neste koska hänen aivot olivat täysin tuhoutuneet eikä lääkäreillä ole mahdollisuutta antaa lopulliseen uneen vievää piikkiä. Kaksi kuukautta. Se on aika pirun pitkä aika odottaa että lapsi kuihtuu pois.. En osaa edes kuvitella miten kauheaa se on vanhemmille!

Mä oon ite kokenu melko paljon kuolemaa ja sinänsä suhtaudun siihen melko neutraalisti (ku ei oo kyse lapsista). Sen takia on helppo sanoa että jos mulle joskus käy jotain, tai tuun vaan niin vanhaksi ja sairaaksi etten enää pysty elämään ns. normaalia elämää (jos joutuisin makaamaan vaan sängyssä) niin toivoisin että mulla olis mahdollisuus valita nopea lähtö.  Moni vanhus odottaa vaan että pääsis pois, päivät on pitkiä ku et pääse liikkeelle ja unta ei juuri tarvi. Se muutama hassu tunti yössä unta ja sit vaan tuijottaa telkkaria päivät pitkit.. Aikuisena ja suht terve järkisenä toi on tietenki helppoa ku sen osaa jokanen päättää, ongelman aiheuttaaki lapset ja sellaset henkilöt joilla ei ole mahdollisuutta kertoa omaa tahtoaan.

Kun mun sisko oli kuolemassa äiti soitti meille sisaruksille ja kysy meidän mielipidettä josko lopetaan ravinteet ja jopa tossa oli vielä ”helppo” sanoa että lopetetaan, vaikka kyseessä oli oma sisko, koska mitään mahdollisuutta toipumiseen ei enää ollu. Mutta jos kyseessä oliski mun oma lapsi? Miten mä voisin tehdä sellasen päätöksen ja jotenki vielä elää sen kanssa.. Tilanne on niin sairas etten oikeestaan halua ees ajatella sitä enää.. Mun äiti on kovin ihminen mitä tiedän, mä en ehkä ois pystyny tekeen päätöstä.

Suomessa on menossa lakialoite eutanasian sallimiseksi ja reilussa kuukaudessa 50t rajapyykki on menny rikki eli aloite etenee ja mahollisesti jossain vaiheessa eduskunta sitte päättää miten meillä jatkossa toimitaan. Tuossa aloitteessa ei kuitenkaan sallita sitä että saisit päättää toisen puolesta, en sitte tiiä miten se toimii lapsen kanssa eli olisko se auttanu Einon tilanteeseen vaikka tuo laki olis ollu olemassa.

Mä toivosin että meille,  täysjärkisille ihmisille, annettais mahdollisuus päättää nopeasta lähöstä jos tilanne on sellanen ettei mitään toivoa selviämiseen olis. Mielenkiinnolla seuraan miten toi etenee ja meneekö aloite joskus päättäjille asti.

-Killeri-

 

 

Kommentoi

2 kommenttia aiheesta “Oikeus kuolla.

  1. Toi Einon juttu oli kyllä TUSKALLISTA luettavaa. Ja niinkuin sanoit mikään ei ole niin hirveää kuin oman lapsen kuolema…en voi ees kuvitella miltä se tuntuu. Toivottavasti kukaan ei joudu kokemaan sitä. Itse kannatin armo kuolemaa! Se on sitten toinen asia että olisiko valmis ”luovuttaa” esim oman lapsen kohdalla vaikka tietäisin että se on ainut ”järkevä” vaihtoehto

    1. Niinpä, se on tilanne mitä on vaikea kuvitella etukäteen ja hyvä niin. Sitte jos sellanen joskus eteen tulis niin kyllä siinä joutus varmasti jokanen miettiin monet kerrat..