Vuosi isänä

”Miltä nyt tuntuu ku sulla on lapsi?” Tää on se suuri kysymys mitä vuosi sitte esitettiin paljon

Suurelle osalle kysyjistä hymyilin ja sanoin että onhan tää hienoa. Rehellisen vastauksen annoin sitte muutamalle hyvälle ystävälle.. Ei se niin hienoo ollu..

IMG_2797
Ihan pieni käsi!

Sitä tunnetta oli nimittäin tosi vaikee selittää.. Ei se oikeen miltään tuntunu. Elämään oli tullu möykky joka pistää sun vaimon pään ihan sekasin, sekottaa kaiken, huutaa eikä reagoi suhun mitenkään. Pitkään olin lapselle ihan sama, joku vaan joka nyt sattuu siinä olemaan. Äidistä tulee ruoka ja mä vaihtelen välillä vaippaa, käyn töissä tai siivoan kotia. Ei mitään suurta rakettien räiskettä ja onnen tunnetta vaan enemmänki sellanen olo että eipä tässä lapsen kanssa oikeen mitään virkaa itellä oo.

IMG_3121
”En mä vielä tajua mistään mitään”

Iiriksellä tunteet lasta kohtaan tietenki kasvo koko ajan ku olivat yhessä jatkuvasti ja toinen on rinnassa kiinni parin tunnin välein. Mä muistan ku se kyseli multa että joko sä rakastat Eppua. Aika pitkään siinä meni että se miltään alko tuntumaan. Reissuissaki ollessa ikävä oli Iiristä, en mä sitä ees sen kummemmin aatellu että siellä kotona on joku muuki ku en siihen mitään kontaktia saanu. Varmaan se oma lapsuuski vaikuttaa aika paljon siihen miten ite osaa suhtautua ja olla, en tiiä..

”Parasta ikinä”.. kyllä mä sillon melko äkkiä keksin muutaman paremmanki asian 😀

IMG_4032
Oli näitäki hetkiä onneks välillä!

Onneks mulle oltiin tästä parin kaverin toimesta jo puhuttu valmiiks ja osasin suhtautua siihen niin että tää alku on tällästä. Tiesin että se päivä tulee ku isänä oleminen alkaa tuntuun siltä mitä oon aatellukki, ja hetkittäin se oliki hienoa ku oltiin kahestaan ja touhuttiin 🙂

Bodausvideota kattellaan aamupalaksi
Bodausvideota kattellaan aamupalaksi

Muistan ku jossain vaiheessa alkuvuodesta tulin kotiin ja oli ihana nähä ilonen poitsu vastassa! Sillon tajusin että kyllä mä näköjään tosta ukkelista tykkäänki ja tosiaan mitä enemmän Eppu alko reagoimaan niin sitä paremmalta tuntu, onhan se sitteki mun poika!

IMG_6904
Nyt ollaan jo isoa poikaa!

Nyt ollaanki sitte jo vuosi menty, Eppu on jo aivan huippu ukkeli! Nauraa paljon, pelleilee ja halailee. Liian vähän mulla on vieläki aikaa olla kotona, mut tääki on asia minkä vaan joudun nyt hyväksyyn ja elään sen kanssa. Tiedän että tätä ei kovin kauaa enää kestä ja sit mulla ei enää ookkaan ku aikaa olla kotona ku saa ottaa vähä lunkimmin.

IMG_6369
Ilonen vesseli, saliki on tullu vuoden aikana tutuksi!

Tällä hetkellä mä voin sanoa rehellisesti että on oikeesti hienoa olla isä. Ja että rakastan mun poikaa. Siinä meni pitkään mutta se ei haittaa, pääasia että nyt on hyvä. En mä siittä enää luopuis mistään hinnasta vaikka se elämästä välillä pirun hankalaa tekeeki 😀 Kuhan päästään vielä parivuotta eteenpäin ja pystytään alottaa harrastuksia niin sitte se ilo vasta alkaaki!

Onnea 1 vuotiaalle!
Onnea 1 vuotiaalle! Kiitos kaikille synttäri vieraille, ootte ne jotka on meiän pojalle tärkeimmät ihmiset <3

Mun hyvä ystävä Asko kotipuolesta, joka osittain mua kasvattiki nuoruuden villeinä vuosina, tapas aina sanoa että ”Lapset on rikkaus”. Ei sitä sillon nuorena tajunnu mitä sillä tarkotettiin. Nyt se alkaa jo hahmottumaan enkä todellakaan pidä itsestään selvänä sitä että meillä on poika, joka on kaiken lisäks terve!  Lapsi on lahja jota kaikille ei suoda ikinä. Jumalan lahja niinku Iirikselle sanoin sillon ku raskaustestissä näky ekaa kertaa viivat.

Isyys on iso asia ja se ei mulle ollu mitenkään helppoa aluksi. Eikä tietenkään äitiyskään oo äideille. Onneks me kasvetaan tähän kaikkeen mukaan samalla tavalla ku lapsiki kasvaa. Me kasvatetaan lasta ja lapsi kasvattaa meitä.

Niin se elämä toimii!

Ja joo, nyt tosiaan on hienoo olla isä 🙂

-Killeri-

Kommentoi

Yksi kommentti aiheesta “Vuosi isänä

  1. Hienoa kuulla että nyt kaikki raketit räjähtelee ja pikkumies alkaa olla se juttu. Itellä meni koko maailma sekaisin kun pikku ukko syntyi myöhemmin kun palasin takas töihin niin töistään ei tullut mitään ku kelasin että milloin pääsee kotiin oman pikku miehen kanssa oleen. Meilläkin kyllä kesti ihan pienitovi että ukko hokas mut ja tuli molemmin puoleinen suhde. Nyt kun ukkeli on kaikki 5v niin kyllä edelleen ikävöi töissä ja sumplin mitä tehään tänään. Samallainen suhde syntyi myös meidän rinsessaa kohden. Yöllä kun jompikumpi herää niin huutavat isiä vaikka kuinka paljon haluttaisi pistää pää tyynyn niin on se kuitenkin äärimmäisen mahtavaa ja hienoa että yölläkin spontaani reaktio on isi kun herää huonoon uneen tai vain vessahätään.

    Odota vaan kun pääset rakenteen leegoista monta tuntia erilaisia aluksia ja tekeen kokohiekkalaatikon kokoisia hiekkalinnoja pikkumiehesi kanssa tai vaan kattoon jotain leffaa ja kaiken kruunaa tyytyväinen hymy ja muutama sana, isi sä oot maalaan paras. Tuolloin kyllä unohtuu kaikki maallinen huoli ja murhe.
    Tsemppiä kisoihin ja pienen pojan kanssa olemiseen