Yksin vai yksinäinen?

Tapahtui eräänä heinäkuisena aamuna klo 07.00 :

1477028533834

Ajoin unenpöpperössä kohti Tampellan Wolffia ja käännyin parkkihallin suuntaan. Menin parikytä metriä eteenpäin ja sitte tajusin että risteyksessähän nojaili joku mummeli tolppaan. Pysäytin ja mietin että pitäskö kysyä tartteeko se apua vai ajaa halliin sisään.. Päätin lyyä pakin päälle ja mennä kysymään, eipähän sitte ainakaan tarvi arpoa että mikä oli tilanne ja aikaa se nyt ei siinä vie ku muutaman sekunnin.

Pysäytin mummon kohalla ja aukasin ikkunan:

” Onko sulla kaikki ok?”

”Ei” vastas mummo.

Hetken löi tyhjää ja sitte tajusin että pitää varmaan vastata jotain!

Hyppäsin ulos autosta ja menin kysymään mikä se hätä on. Mummo sano että heikottaa ja on tosi huono olo, hän oli ootellu poikaansa saapuvaksi (poika asu muistaakseni kangasalla) että pääsee päivystykseen. Sanojensa mukaan oli ollu siinä jo jonku aikaa ni aattelin että nappaan mummon autoon lämmittelemään ku itellä alko heti paleltaan (jalassa oli tietenki vaan trikoot) enkä halunnu tietenkään sairastuttaa myöskään itteäni.

Kysäsin josko tuntuu että tarvis ambulanssia paikalle ja kun mummo sitä mieltä oli niin soittelin häkeen puhelun. Tälläsessä tilanteessa ei tietenkään kovin kiireellä autoa lähetetä paikalle ja niimpä me siinä kerettiin hyvä hetki istuskella ja höpistä.

Aluksi mummolla ääni värisi aina ku hän vastas mun kysymyksiin, hällä oli tosi heikko olo. Kovasti ihmetteli että olin pysähtyny ja kyseli oonko joku vartija. Vielä suurempi oli ihmetys ku sanoin olevani vaan menossa salille treenaamaan 😀 Taas sai ehkä vähän ennakkoluuloja treenaajien suuntaan vähennettyä.. Mummo kerto kyllä naapurin Aunenki käyvän siinä wolffilla mutta hän ei ite halua treenata eikä sitte siellä oo koskaan käynykkään. Saa kuulema riittävästi liikuntaa ku siivoaa 100 neliön kämppäänsä.

Mitä kauemmin puhuttiin, ja varsinki sen jälkeen ku kerron että vietettiin juhannusta 98 vuotiaan Hilkka-neidin kanssa, mummon ääni kirkastu! Loppujen lopuksi siinä käytiin läpi hänen työhistoriaa leipomossa, edesmenny juoppo ex-mies ja paljon muuta. Mummo oli pirtee ku peipponen eikä vaikuttanu enää yhtään siltä että tarvis mennä päivystykseen.

Lanssi saapu sitte viimein ja ku nousin aukaseen ovea mummolle niin ääni oli taas heikko ja värisevä. Ambulanssi miehet otti mummon kyytiin ja mä jatkoin matkaa salille (jäi vähän lyhkäseksi cardiot sinä aamuna). Miten siittä homma jatku ni sitä en tiiä, ei olla törmätty sen koommin..

Miks mä tästä kirjotan nyt?

Lauantain aamulehdessä oli kolumni (tai essee, what ever) siitä että yksinäisyys on nykyään yleisin sairaus. Vanhat ihmiset ei käytä somea eikä kaikki jaksa rampata missään Kirkan keikoilla (R.I.P). Yksinäisyys aiheuttaa vanhempien ihmisten keskuudessa paljon alkoholismia ( valitettavan tuttua mullekki), viinalla koitetaan saaha jotain mielekkyyttä elämään ja maanantai kännit on enemmän sääntö ku poikkeus..

Mä oon ite aina tykänny olla yksin, nautin siittä ku tehen omia juttuja eikä mistään kuulu ääniä. Kisareissutki on tullu tehtyä pääsääntösesti itekseen, toki Mauro on ollu aina siellä paikkakunnalla mut itekseen mä siellä pyörin. Ehkä se juontuu jotenki siittä että oon kasvanu pohjosessa missä ei ihan hirveesti oo ihmisiä ja ulkona liikkuessa on suurempi todennäkösyys törmätä kettuun ku toiseen ihmiseen?

Mutta silti munki on vaikee kuvitella sitä etten näkis päiväkausiin ketään, varsinkaan niin että se ei tapahtuis mun omasta tahdosta vaan siitä, että kukaan ei tulis kylään ja itte ois sellasessa kunnossa ettei pääse tai uskalla lähteä ulos yksinään.

Jäin miettiin tota heinäkuun aamua ja tulin siihen tulokseen että kyseinen mummo ei ollu sairas, se ei tarvinnu ambulanssia, se oli yksinäinen ja jopa mun kanssa jutellessa elämä tuntu taas elämän arvoselta.  Mietin sitäki että se naapurin Aune on aika fiksu mimmi, salillahan näkee muita ihmisiä eli siinä tulee myös sitä sosiaalista kanssakäymistä (vaikka kukaan ei muka sinne juttelemaan meekkään). Ehkä Aune ei käykkään siellä sen liikunnan takia vaan tapaamassa muita ihmisiä.

Yksin vai yksinäinen, on ihan eriasia valita olla yksin ku se että sulla ei vaan oo ketään jonka kanssa viettää aikaa.

Mä oon aina ollu huono pitään yhteyttä keneenkään.. Mitenhän sitte ku mäki oon vanha? Parempi koittaa lähtee ennen Iiristä ja pitää Eppuun hyvät välit ettei käy niin että kukaan ei tuu kattoon 😀

-Killeri-

Onnea on oma perhe <3
Onnea on oma perhe <3

 

Kommentoi

5 kommenttia aiheesta “Yksin vai yksinäinen?

  1. Kille on nuoresta asti ollut fiksu kaveri. Ei se tarkoita jos käsivarsi kasvaa että siinä aivot muuttuu lihaksi…
    Ja vanha ihminen on myös ihminen, siinä missä omassa kuplassaan elävä ja ulkoisten vaikutusten tuomia haaveita metsästävä nuorempikin.

  2. Hienoa Kille, tekstisi on täyttä asiaa ja sait piristettyä myös hieman mummelin päivää!

    Mielummin ollaan yhdessä yksinäisiä, kuin yksin yksinäinen.

    Kovia reenejä!