And the bronze medal goes to…
Tuo lause tuli aika tutuksi tässä syksyn aikana 😀 3 viikkoa, 4 kisaa, 4 pronssia!
Alotellaan Arnoldista (vaikka siitä oonki jo kirjotellu).
Espanja 26.9. Barcelona missä kohtaa 1400 kilpailijaa, jokanen haluaa varmasti saada sen ykköspytyn kotiin. Pirun kova line uppi, tais olla 16 kilpailijaa meidän sarjassa. Pääsin ekaan vertailuun mikä toi varmuuden että suurella todennäkösyydellä oon myös finaalissa. Silti se aina jännittää koska et ite nää yhtään miltä muut näyttää. Pitää vaan luottaa ja näyttää sitä omaa parastaan. Ja finaaliinhan se matka vei!
Mukaan pääs myös toinen suomalainen, Antti Halmo ja tää on jotain mitä ei ihan joka päivä kansainvälisillä lavoilla tapahdu! 6 parhaan joukossa 2 Suomalaista! Mahtavaa!
Toi kisa meni oikeestaan aika nappiin, värillä ja hiukka kireemmällä kondiksella ois voinu tapella jo korkeemmista sijoista mut näin tällä kertaa.
Seuraavaksi oli luvassa EVLS Prague Showdown 2.10. Prahassa.
Jäin espanjaan koska en halunnu lentää parin päivän takia turhaan Suomeen. Treenailin ja otin iisisti, vedettiin myös ruokavalio tosi tiukille tolla viikolla ja se poiki mulle elämäni ylivoimasesti parhaan kunnon! Ekaa kertaa ikinä olin tyytyväinen siihen miltä näytin ennen kisaa!
Kisapäivänä en enää ollu niin tyytyväinen, rasvat tietenki oli alhaalla mutta vettä oli vähän enemmän päällä kuin edellisenä päivänä. Kisa myös alko aika nopsaa enkä kerenny käytännössä valmistautua siihen ollenkaan. Täältäki siis taas pronssi kaulassa kotiin, ei enää niin hieno fiilis ku Arnoldin jälkeen, varsinkaan ku näin kuvat kisasta. Olisin mielestäni voinu olla toisena mutta tuomarit päättää. Tuolla oli havaittavissa pientä kotiinpäin vetoa mutta se kuuluu asiaan 😀
Sitte viimeseen rypistykseen ja Suomeen. Nordic Fitness Expo, Sm-kisa ja Ben Weider Legacy Cup!
Jotenki tää oli ylivoimasesti hankalin kisa mulle, jännitti tosi paljon ja se kyllä näky suorituksessa. Lauantain Sm-kisaan en prepannu oikeastaan ollenkaan mikä sitte kostautu koska kroppaa peitti sellanen hieno vesikalvo 😀
MUTTA Sm-kisa oli nyt sitä mitä kehonrakennus voi parhaimmillaan olla! Kaikki finaalin ukot oli kunnossa, viime vuonna kritisoin sitä että siellä ei kireetä ukkoa liiaksi näkyny, nyt taas kaikki pehmeet jäi auttamatta finaalin ulkopuolelle. Palkintojen jako oli aivan kauhea! En tienny yhtään mitä odottaa ja ootin vaan koko ajan koska mun nimi tulee. Ja kolmanneksi viimesenä se kuulutettiin, taas. Oon todellaki tyytyväinen siihen että sain ees ton, jossitella aina voi mutta se on turhaa, päätin panostaa seuraavan päivän kisaan ja se kostautu tässä.
Voitto täysin ansaitusti Antti Halmolle, Peter Wilenius pokkas hopeaa. Tuloksesta huolimatta tästä jäi tosiaan hieno fiilis, tätä suomalainen kehonrakennus on kaivannu! Kukaan ei ennakkoon osannu sanoa varmasti kenelle voitto menee! Se ja hurja nimilista koko sarjassa saiki yleisön tulvimaan katsomoon ja tää tais olla ainut loppuunmyyty tapahtuma koko expossa! On mahtavaa olla osa tota joukkoa! Kiitos kaikille kanssa kisaajille tästä kokemuksesta, vilpittömästi!
Seuraavan päivän Ben Weider Cup:iin sitte latasinki kroppaa kunnolla! Mutta ehkä jännittäminen Sm-kisassa ja muut aikasemmat kisat oli vieny mehut ukosta, en nimittäin pystyny nukkumaan kisaa edeltävänä yönä ku pari tuntia ja heräsin klo 03. Ei todellakaan hyvä juttu koska se auttamatta tarkotti sitä että kerään vettä.
Kunto oli silti paljon kuivempi kuin Sm kisassa muttei lähellekkään sitä mitä oisin halunnu. Alkukisa meni aivan perseelleen, olin ku ajovaloihin juossu peura eikä poset osunu yhtään niinku piti. Ton jälkeen tuli melkeen 3 tunnin paussi ennen finaalia ja mä itseasiassa nukahdin heti takahuoneen lattialle. Se autto vähän muttei siltikään niin paljon että voisin tapella voitosta ja niimpä Espanjan pojat vei tuosta kirkkaammat mitalit kotiin. Tässä olis ollu hyvä mahdollisuus napata voitto mutta ei, ei vieläkään ollu mun päivä.
Tää kisa on oikeestaan ainut mikä jäi harmittamaan, mutta silti sain pronssin jotenka en sitä liikaa murehdi 🙂
Yks tärkeä asia on näissä kaikissa kisoissa: pystyn aina kilpailemaan korkealla tasolla ja niin kauan kun mitali jää kaulaan niin mulle on ihan sama onko se hopea vai pronssi. Molemmat kelpaa koska ainoastaan voitolla on suurempi merkitys ku sillä tuutko toiseksi vai kolmanneksi. Näin mä aattelen.
Suomessa kisaamisessa on omat juttunsa, toisaalta se tietyllä tavalla luo painetta ku ihmiset tuntee mutta toisaalta taas se fiilis ku kuulet sun nimeä huudettavan joka puolelta katsomoa! Niin hienoa! 😀
Isoaki isommat kiitokset teille jotka siellä huusitte, se kirkastaa kyllä tota pronssiaki kummasti 🙂
Mitkä fiilikset siis jäi noista kisoista?
Suoraan sanottuna: Hyvät! En oo pettyny tosiaankaan, kaikissa kisoissa taso oli todella hyvä, sm kisoissa jopa jäätävän hyvä, ja sain joka kisasta palkinto sijotuksen eli en valita!
Tietenki se tavote jäi edelleen saavuttamatta mutta nyt voi oikeesti sanoa että oikealla tiellä ollaan, jos 4 eri tuomaristoa sijottaa mut 3:n parhaan joukkoon niin paljosta se ei enää oo kiinni että voitto tulee isosta kisasta! 🙂
Ja se luo kyllä uskoa tekemiseen ja paljon!
Mä haluan kiittää kaikkia mun tukijoita, ootte ollu ja tuutte jatkossaki olemaan korvaamattomia!
WFC ja TC Pirkkala
Fitfarmin ja Wolffin asiakkaat ja työkaverit!
Sekä Suomen kehonrakennus liitto ja tietenki NFE:n kaikki järjestäjät!
Ilman teitä en vois kisata!
Iiris ja Eppu, mun elämän tärkeimmät <3
Mauro Sassi, mies antaa itestään aivan järkyttävän paljon joka kisaa. Team Stones <3
Kirsi, Pirjo-mummo, Aino, Mikko tiiätte kyllä <3
Memberit!
Pinkkiheidi!
Tomi Rehell ja Mike Siren!
Ja kaikki seuraajat some-kanavilla, kiitos kannustuksesta!
Matka jatkuu, suunnitelmia hiotaan ja tulevia kisoja lyödään lukkoon lähiaikoina!
Pysykää matkassa sillä paljon on vielä luvassa! 😉
Tässä vielä loppuun kuva pläjäys NFE:stä, ja jos videot kaikista kisoista sekä niiden väliltä kiinnostaa niin monta tuntia tavaraa on tarjolla memberi osiossa, sinneppä vaan sisään!
Kiitos kaikille!
-Killeri-
Onnea Kille vielä pronssisuorasta! Vaikka sitä kirkkainta ei vielä tullut niin kovassa kunnossa olit ja kun kolmeen viikkoon tulee neljä pronssia, tietää että tekeminen on kovalla tasolla. Siitä on hyvä jatkaa!
Paljon kiitoksia!!!!